"Tee tupla-ii kerien, niin tavataan tiikeri"

Tiikerikakkua siis.


P halusi viedä työkavereille tänään mokkapaloja töihin. Aloittivat pojat eilen kaksistaan leipomisen ja kohta huutelivat yläkertaan, että miten sokerin ja munien vaahdottaminen onnistuu, kun kulhossa on sokerin lisäksi jo jauhot ja muut kuivat aineet. Se jotenkin sitten tyssäsi alkutekijöihinsä siis eikä intiaanipoikakaan enää jaksanut hengailla keittiössä. Minä sitten leivoin kaksi pellillistä mokkapaloja, mutta niistä ei saanut edes maistiaista, joten leivoin tiikerikakkua tänään, kun teki kahvin kanssa mieli jotain hyvää. Kuvittelen siskon viereen sanomaan, ettei kahvin kanssa aina tarvitse olla jotain hyvää. Ei AINA tarvitsekaan, mutta joskus kyllä. Ja tänään oli sellainen päivä, että tarvittiin hyvää.


Yksin on tylsä leipoa. Onneksi ei tarvitse leipoa yksin. Leipomiskaveri pötköttelee keittiön lattialla pää leivontakulhossa iskän juomarepun letkua tutkien.

Sämpylät

Toimenkuvaani kuuluu nykyään tällaiset kotirouvien hommat, niin leivoin sämpylöitä tänään(kin). Mielestäni ihan onnistuneita. Sämpyläjauhopussin kyljen perusohjeella. Lisäsin hieman 4-viljanhiutaleita ja seesaminsiemeniä.

Puusohva

Tässä kuva kansalaisopiston pajalta. Hankintani on aivan ihana sivustavedettävä sohva, joka on tässä vielä täysin työn alla ja työn alla se on edelleen. Kuvan ottamisen jälkeen olen saanut hionnan valmiiksi ja sohva on saanut maalin pintaansa. Seuraavaksi vuorossa lakkaus ja vielä päälle vaha.

Nyt on sohva kotona ja eilen se saatiin yläkertaankin. Puusohvan kantaminen ylös meidän portaita ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olin ajatellut. Luottamus omiin voimiini oli vahva, kunnes toisin todistettiin. Tarvittiin siinä sitten hieman raamikkaampaa kaveria P:lle, että sohva saatiin ylös. Siellä se nyt nököttää keskellä keltaista huonetta odottamassa lakkaajaansa.


Entisöintikurssin aikana olen aina aivan intoa piukassa ja tekeminen sujuu kuin tanssi (?), mutta sitten kun pitäisi kotona saada aikaiseksi niin ei sitten millään. Vihdoin edellispäivänä sain ryhdistäydyttyä ja otin pensselin kauniiseen käteen. Sohva sai lakkapinnan itseensä. Eilen illalla intiaanin uinahdettua yöunille levitin vahan ja kiillotin puun otsalampun valossa. Sohvavanhus sopii mielestäni keltaiseen huoneeseen kuin nenä päähän (tai otsatukka sialle). Vielä kun huoneeseen saisi jotain muutakin hankittua/tehtyä. Toistaiseksi kun on vielä hyvin autio huone.

Kahvivieraita

Isännöitiin tänään kahvivieraita Eepeen kanssa. Isommalle kahvivieraalle oli tarjolla ihan itseni tekemiä "herkkuja". Kyllä vieras ainakin kehui kovasti, tai sitten ei vaan kehdannut kertoa herkkujen todellista laitaa.

Ohjeet on täällä jo aiemmin hehkutetusta siskolta saadusta itsetehdystä reseptikirjasta. Yllä on siis kasvispiirakkaa. Tarkennuksena vielä, että siinä ei siis ole lihaa eikä makkaraa ja lyön pääni pantiksi, että P ottaa iltapalaksi hodarin jääkaapista ja jättää tämän rauhaan, mikä kyllä passaa mulle. Täytteenä on ohjeen mukaan kaalia, sipulia ja paprikaa. Lisäsin vielä sieniä. Hyvää oli.

Joskus vielä (ehkä) opettelen ottamaan valokuvia niin, että ruuat näyttävät syötäviltä, eikä tällaisilta melko epämääräisiltä. Se aika ei ole vielä, mutta ehkä joskus.



Jälkiruuaksi tarjoiltiin porkkanakakkua. Toinen niistä leivonnaisista, joita yleensä en saa epäonnistumaan. Toinen on mokkapalat. Tein pellillisen. Riittää sitten vielä iltakahvinkin kanssa ja tämän kelpaa aivan varmasti hodarin lisäksi myös P:n iltapalaksi.

Einolla oli kahvipöydässä omat eväät, siis sormiin tarttunut maissinaksu ja ruuan jämät taitaa olla pitkin pöytää, koska lautanen on nurin päin pöydällä.

Kilttinä olleen Roihuvuoren neidin joulupaketit

Ohje: Aino-kauluri
Lanka: Novitan 7-veljestä

Talven tuiskuja vastaan suojaamaan sai neiti ruskean kaulurin. Hiukan ison oloinen, mutta lapsilla on taipumusta kasvaa nopeammin kuin aikuiset luuleekaan, joten eiköhän kauluri jossain vaiheessa ole sopivan kokoinen.

Ohje: Suuri käsityölehti (päivitän numeron kun löydän lehden)
Kangas: Hilco

Toisesta paketista löytyi liivihame. Laskoksia en saanut muutaman yrityksenkään jälkeen asettumaan niin siististi kuin olisin halunnut, mutta ehkäpä tuo ei pientä hameen omistajaa haittaa. Vältin napinläpien tekemisen ja neppien vasaroimisen tuskan, kun valitsin mallin jossa olkainten kiinnikkeinä toimivat tuollaiset soljet.

Miesten essut

Ollut vaikeuksia saada aikaiseksi päivittää blogia. Muutamia vanhoja juttuja on pitänyt jo pitkään muistaa ja jaksaa tänne lisätä, mutta on aina vaan unohtunut. Sain pyytämiäni kuviakin jo aikaa sitten. Kiitos niistä, Johanna! Nyt siis.

Sukulaismiehiä joulupukki muisti essuilla. Kuvassa nuorimman mieskokin essu, kahdessa muussa väritys oli hillitympi sini-valko-punainen. Kankaat on lähimmästä kangaskaupasta eli Jättirätistä. Kaavaa ei ollut tai en jaksanut etsiä. Ihan käyttökelpoiset (toivottavasti!) näistä tuli kuitenkin.