Tiikerikakkua siis.
P halusi viedä työkavereille tänään mokkapaloja töihin. Aloittivat pojat eilen kaksistaan leipomisen ja kohta huutelivat yläkertaan, että miten sokerin ja munien vaahdottaminen onnistuu, kun kulhossa on sokerin lisäksi jo jauhot ja muut kuivat aineet. Se jotenkin sitten tyssäsi alkutekijöihinsä siis eikä intiaanipoikakaan enää jaksanut hengailla keittiössä. Minä sitten leivoin kaksi pellillistä mokkapaloja, mutta niistä ei saanut edes maistiaista, joten leivoin tiikerikakkua tänään, kun teki kahvin kanssa mieli jotain hyvää. Kuvittelen siskon viereen sanomaan, ettei kahvin kanssa aina tarvitse olla jotain hyvää. Ei AINA tarvitsekaan, mutta joskus kyllä. Ja tänään oli sellainen päivä, että tarvittiin hyvää.
Yksin on tylsä leipoa. Onneksi ei tarvitse leipoa yksin. Leipomiskaveri pötköttelee keittiön lattialla pää leivontakulhossa iskän juomarepun letkua tutkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti