Tässä nämä ihanat kustavilaistuolit, joiden entisöiminen osoittautui varsinaiseksi tuskien taipaleeksi. Näiden murheenkryynien koristesorvauksien puhtaaksi rapsuttelu, kun oli puuduttavan hidasta hommaa. Valmista tuli kuitenkin. Äiti teki tästä hommasta suurimman osan, minä verhoilin istuin osat Marimekon kankaalla (Vuokko Eskolin-Nurmesniemi: Varvunraita). Toinen tuoli on löytänyt paikkansa minun ompelukoneeni edestä, toinen vielä odottaa jälkimmäistä maalikerrosta ennen kuin pääsee hakeutumaan omalle paikalleen tässä huushollissa.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Pisto sydämessä
Johanna osui kyllä naulan kantaan: "aika harvakseltaan" on marttojen blogia päivitetty. Viime aikoina (jokasyksyisessä marttailuinnostuksessani) olenkin miettinyt, että pitäisi saada aikaiseksi, kun kerran jotain on valmistunutkin.
Tässä nämä ihanat kustavilaistuolit, joiden entisöiminen osoittautui varsinaiseksi tuskien taipaleeksi. Näiden murheenkryynien koristesorvauksien puhtaaksi rapsuttelu, kun oli puuduttavan hidasta hommaa. Valmista tuli kuitenkin. Äiti teki tästä hommasta suurimman osan, minä verhoilin istuin osat Marimekon kankaalla (Vuokko Eskolin-Nurmesniemi: Varvunraita). Toinen tuoli on löytänyt paikkansa minun ompelukoneeni edestä, toinen vielä odottaa jälkimmäistä maalikerrosta ennen kuin pääsee hakeutumaan omalle paikalleen tässä huushollissa.

Tässä nämä ihanat kustavilaistuolit, joiden entisöiminen osoittautui varsinaiseksi tuskien taipaleeksi. Näiden murheenkryynien koristesorvauksien puhtaaksi rapsuttelu, kun oli puuduttavan hidasta hommaa. Valmista tuli kuitenkin. Äiti teki tästä hommasta suurimman osan, minä verhoilin istuin osat Marimekon kankaalla (Vuokko Eskolin-Nurmesniemi: Varvunraita). Toinen tuoli on löytänyt paikkansa minun ompelukoneeni edestä, toinen vielä odottaa jälkimmäistä maalikerrosta ennen kuin pääsee hakeutumaan omalle paikalleen tässä huushollissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti